Keir Starmerin pääministerikausi päättyi nopeaan romahdukseen

Britannian pääministerin Keir Starmerin lähes kaksivuotinen kausi päättyy eroon, ja vallan odotetaan siirtyvän maanantaina Andy Burnhamille. Historiallisesta vaalivoitosta alkanut pääministerikausi ajautui nopeasti kriisiin: skandaalit, romahtanut suosio ja raskas tappio paikallisvaaleissa veivät Starmerilta Labour-puolueen tuen ja tekivät jatkamisesta mahdotonta.

Historiallisen voiton pohja jäi hauraaksi

Starmer johdatti Labourin murskavoittoon vuoden 2024 parlamenttivaaleissa. Puolue päätti konservatiivien 14 vuotta kestäneen valtakauden ja sai parlamenttiin suuren enemmistön. Starmer esiintyi pragmaattisena uudistajana ja siirsi puoluetta Jeremy Corbynin kauden vasemmistolaisuudesta lähemmäs poliittista keskustaa.

Voiton pohja oli silti hauraampi kuin paikkamäärä antoi ymmärtää. Labourin ääniosuus kasvoi vain hieman yli prosenttiyksikön. Menestystä on siksi selitetty myös konservatiivien sisäisellä kriisillä ja äänestäjien kyllästymisellä Britannian jatkuvaan poliittiseen kaaokseen.

Vakauden lupaus mureni kriiseihin

Starmerin vakavan ja tylsäksi koetun julkisuuskuvan vastapainoksi hänen kannattajansa näkivät hänessä vakaan ja maltillisen johtajan. Hänen odotettiin palauttavan ennustettavuutta Britannian politiikkaan.

Lopulta vakauden lupaus kääntyi pääministeriä vastaan, kun hänen hallintonsa joutui skandaalien keskelle ja kannatus romahti. Paikallisvaalitappio murensi puolueen jäljellä olleen tuen. Starmer on kuudes peräkkäinen Britannian pääministeri, joka jätti tehtävänsä kesken kauden. Hänen lähtönsä osoittaa, kuinka nopeasti vuoden 2024 vahva parlamentaarinen asema muuttui puolueen sisäiseksi luottamuspulaksi.

Ukraina-politiikka säilyi vahvana

Ulkopolitiikassa Starmerin kauden selkein jatkuvuus liittyi Ukrainaan. Hän piti kiinni Britannian vahvasta sotilaallisesta ja poliittisesta tuesta, vieraili itse Ukrainassa ja tapasi Britanniassa useita kertoja vierailleen presidentti Volodymyr Zelenskyin.

Starmer oli mukana muodostamassa Ukrainan tukijoiden niin sanottua halukkaiden koalitiota, jonka johtoon nousivat Britannia ja Ranska. Viimeisellä pääministeriviikollaan hän ilmoitti Britannian liittyvän EU:n Ukraina-lainapakettiin ja lupasi 300 miljoonaa euroa ruotsalaisten Gripen-hävittäjien hankintaan. Ukraina yhdisti myös Starmeria ja presidentti Alexander Stubbia, joka kertoi heidän tulleen alusta asti hyvin toimeen.