Maru Hautalan koti rikkoo valkoisen keittiön kaavaa

Sisustussuunnittelija Maru Hautala on remontoinut perheensä Jyväskylän-kotiin keittiön, joka poikkeaa monesta suomalaiskodista: pastellisessa, 1980-luvun henkeä tavoittelevassa tilassa ei ole yläkaappeja eikä jääkaappia, ja ratkaisut kertovat hänen ajatuksestaan kodista ennen kaikkea asujiensa näköisenä paikkana.

Pastellikeittiö ilman yläkaappeja

Hautalan keittiössä vaaleanpunaiset tasot ja vaaleansiniset kaapit luovat ilmeen, jota hän itse kuvaa kasarihenkiseksi. Kun perhe sai uuden kotinsa keittiön valmiiksi, lapsi kiinnitti huomiota siihen, miksi monien muiden kodeissa on valkoista mutta heidän kodissaan jotakin erilaista.

Keittiöstä puuttuvat yläkaapit, eikä jääkaappiakaan ole sijoitettu itse keittiöön. Kaksi jääkaappia on viereisessä kodinhoitohuoneessa. Ratkaisuilla Hautala haki tilaan valoa, ilmavuutta ja mahdollisimman paljon laskutasoa. Hän on kertonut tinkivänsä mieluummin toiminnallisuudesta kuin siitä, miltä tila tuntuu ja näyttää.

Sama ajatus näkyy tavaramäärässä. Hautalan periaate on, että tavaraa on vain sen verran kuin sille on tilaa. Jos tila loppuu, tavaraa vähennetään.

Koti saa muuttua rauhassa

Nykyinen koti on pastellien juhlaa, mutta Hautala ei pidä yhtä tyyliä ainoana oikeana. Hänen mukaansa myös asunto tai talo määrittelee kodin tunnelmaa. Perhe asuu nyt 1980-luvun talossa, mutta aiemmin koteja on ollut sekä aivan uudessa että niiden välimaastoon sijoittuvassa rakennuksessa. Yksi asia on silti pysynyt mukana: värit.

Muutto puolison mummolaan oli pitkään mielessä, ja kun se viime lokakuussa toteutui, sisustusta ei haluttu tehdä kiireellä valmiiksi. Hautala hyväksyy sen, että koti saa olla keskeneräinen. Tilaa ei tarvitse täyttää väkisin, vaan oikeita löytöjä voi odottaa.

Hänen minimalisminsa näkyy tavaran määrässä, ei värimaailmassa. Hautala sanoo luopuvansa esineistä helposti ja pitävänsä tärkeimpinä ihmisiä, jotka kulkevat mukana. Oman kodin rohkea tyyli ei myöskään tarkoita, että hän väheksyisi vaaleita tai neutraaleja sisustuksia. Tärkeintä on ymmärtää, millaisessa ympäristössä itse tuntee olevansa kotona.